Walma
perjantai 4. toukokuuta 2012
Aamulenkki Kirkkovuoren näkötornille
Näin kauniissa maisemissa voi Karstulassa lenkkeillä Kirkkovuorella. Minä olen käynyt tuolla jo kaksi kertaa, ekan kerran vappuna ja eilen aamuna uudestaan:) Tässä kuvasarja eiliseltä:
Harmi kun parkkipaikka oli ihan tyhjä muista autoista, toivottavasti muutkin löytävät tuon kivan ulkoilupaikan!
Walma
Walma
torstai 3. toukokuuta 2012
Ruokailusta
Minä tiedän, minä hotkin ruokani. Hotkin ison nappulan kerralla pureksimatta. Ei ihme, että olen oikea pierupylly :D Nyt omistajani opettaa minua syömään hitaammin ja pienemmissä erissä, etten hotkisi. On siitä ollut jo apua ja piereskelykin on vähentynyt XD
Tässä videolla on toinen ateriani emäntäni luona:
Ja tässä on tämän aamun ateriani, joka sisälsi myös hieman AB-piimää, jospa sekin vähentäisi piereskelyäni:
Nyt olen jo yöpuulla, huomenna sitten taas vähän piimää ja vähän papanoita/nappuloita kerrallaan:)
Walma
Tässä videolla on toinen ateriani emäntäni luona:
Ja tässä on tämän aamun ateriani, joka sisälsi myös hieman AB-piimää, jospa sekin vähentäisi piereskelyäni:
Nyt olen jo yöpuulla, huomenna sitten taas vähän piimää ja vähän papanoita/nappuloita kerrallaan:)
Walma
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Neron tapaaminen
Walma
tiistai 1. toukokuuta 2012
Walmasta tulee SieluttaRen oma koira
Emäntäni sai kuulla minusta maanantaina kun toinen mäyräkoira todettiin tyhjäksi tiineysröntgenissä. Jo automatkalla pois eläinlääkäristä emännälle näytettiin facebookista kuvaa minusta otsikolla "Walma 3v etsii omaa rakastavaa kotia <3". SielutaR kiinnostui heti Walmasta ja kyseli myöhemmin lisätietoja minusta ja lopulta jo samanviikon lauantaina sovittiin, että hän tulee minua kasvattajani luo Tampereelle katsomaan.
Mutkilta matkalla ei tietystikään voitu välttyä, olihan kyseessä kuitenkin varsinainen "kyllä nolottaa" -tyyppinen ihminen, joka minua oli tulossa ostoaikeissa katsomaan. Aamulla SielutaR heräsi jo aikaisin töihin tekemään rästitöitä pois alta, jotta hän ehtisi sitten olla kotona kanssani koko 2 viikon loman (tai siis vapaaehtoisen palkattoman työttömyyden :D) ajan.
Emäntäni on ammatiltaan lääkäri ja terveyskeskuksessa työskennellessään ei voi koskaan satavarmasti tietää moneltako pääsee kotiin lähtemään. Onneksi syksymällä on edessä työpaikan vaihto ja silloin ei työpäivien pitäisi venähtää - vainajilla ja kasvainnäytteillä on aikaa odottaa huomiseenkin. Emäntä melkein joutui elvytystilanteeseen, sillä näki monitorilla potilaalla sellaisen rytmin, jolle pitäisi äkkiä tehdä jotain... Onneksi sydämen rytmi näkyi palautuneen pian normaaliksi ja emäntäni ei tarvinnut lähteä johtamaan elvytystilannetta tai saattamaan potilasta sairaalaan. Työpaikalla kuitenkin meni hieman pidempään, kuin hän oli suunnitellut.
Kotiinsa tultuaan SielutaR-emäntä pakkasi nopsaan kassiinsa loput matkalle tarvittavat tavarat, paitsi se tärkein oli hukassa - lompakko! Sitä etsittiin ja etsittiin ympäri isoa vuokraomakotitaloa, että pitääkin olla niin iso asunto minne kaikki voi kadota! Kännykkä on helppo paikantaa siihen toisella puhelimella soittamalla, mutta koitapa soittaa rahapussillesi...
Lopulta hän teki ratkaisun lähteä matkaan täysin rahattomana, tai no, onhan autossa aina muutama kolikko parkkimaksujen varalle ja isännältä onneksi sai jotain lainaan. Automatkalla emäntä päätti sitten kuollettaa visansa ja masterinsa, ihan varmuuden vuoksi, vaikka tiesikin niiden erittäin todennäköisesti kotoa löytyvän. Isäntä löysikin myöhemmin mustan lompakon mustien housujen alta mustalta eteisen penkiltä, värisokealle varmaan ihan arkipäivää, mutta emännälle kiireen keskellä ei.
Välietapilta Jyväskylästä SielutaR nappasi kyytiin veljenpoikani, hänen velipuolensa sekä heidän emäntänsä. 2 naista ja 2 mäyrisurosta suuntasivat Tamperetta kohti noin tunnin myöhässä aikataulusta. Navigaattorikin sekoili hieman loppumatkasta, mutta lopulta herrasväki saapui kun saapuikin kasvattajani luo minua katsomaan ja sukukokoustamaan.
Se oli kyllä hännänheilutusten, haukunnan ja tassujen töminän ilotulitusta kun 5 kääpiömäyräkoiraa kohtasivat toisensa :D Huomio meni meidän koirien touhujen seuraamiseen. Jossain välissä ihmiset ehtivät myös teet juoda munkkien kera ja osa meistä koirista myös pissiä lattialle. 0:)
Lopulta uskaltauduin haistelemaan uutta omistajaani ja hänen syliinsäkin ja olihan se toki alusta pitäen ollut ilmiselvää että paluumatkalla on kyydissä mukana kahden koiran sijasta kolme... Paperit saatiin tehtyä, mukaan ruokaa, puruluita sekä talutin ja remmi, koira maksettiin helposti verkkopankin välityksellä ja olin samantien SieluttaRen ikioma koira!
Kotimatkalle lähdettyä takapenkille piti ahtaa 3 pientä koiraa ja yksi pieni nainen, hyvin me mahduttiin, mutta emäntäni silti huomioi meitä liikaa ja kun hän päätti käynnistää auton tapahtui taas jotain toooosi noloa. Yleensähän SielutaR parkkeeraa autonsa niin, että aina on käsijarru ja pakki päällä ja sitten kun auton käynnistää on jalat kytkimellä ja jarrulla. Jostain käsittämättömästä syystä mikään näistä ei ollut kotiinlähtövaiheessa kohdallaan vaan SielutaR vain väänsi avaimesta ja auto lähti syöksymään uhkaavasti kohti aivan edessä ollutta kasvattajani maasturia :D Jarrun etsimiseen meni aivan liian kauan aikaa (nyt puhutaan kuitenkin sekunneista, tai mieluumminkin niiden sadas- tai kymmenesosista jolloin pitäisi osata toimia).
Lopulta kuului vain kolinaa/pamaus/jotain sen tapaista ja emäntäni ehti jo ajatella romuttaneensa kasvattajani auton. Onneksi jarru taisi kuitenkin löytyä suht ajoissa ja onneksi tuossa edessä olleessa maasturissa oli vetokoukku, joka ei ilmeisesti ottanut mitään damagea, SieluttaRen New Beetlen rekisterikilpi sai pienen lommon koristamaan itseään, mutta ei mitään sen pahempaa. Huokaus! SielutaR jo luuli saavansa selkäänsä kasvattajaltani ja vaatimusta purkaa kauppa tms :DDD
Auto ja sen omistaja olivat varmasti molemmat tulipunaisia kun lähdimme matkaan, loppumatka sujuikin sitten paremmin kuin hyvin. Emäntien pissatauko pidettiin Jämsän shellillä ja tässä kuva meistä parkkipaikalla autossa:
Mutkilta matkalla ei tietystikään voitu välttyä, olihan kyseessä kuitenkin varsinainen "kyllä nolottaa" -tyyppinen ihminen, joka minua oli tulossa ostoaikeissa katsomaan. Aamulla SielutaR heräsi jo aikaisin töihin tekemään rästitöitä pois alta, jotta hän ehtisi sitten olla kotona kanssani koko 2 viikon loman (tai siis vapaaehtoisen palkattoman työttömyyden :D) ajan.
Emäntäni on ammatiltaan lääkäri ja terveyskeskuksessa työskennellessään ei voi koskaan satavarmasti tietää moneltako pääsee kotiin lähtemään. Onneksi syksymällä on edessä työpaikan vaihto ja silloin ei työpäivien pitäisi venähtää - vainajilla ja kasvainnäytteillä on aikaa odottaa huomiseenkin. Emäntä melkein joutui elvytystilanteeseen, sillä näki monitorilla potilaalla sellaisen rytmin, jolle pitäisi äkkiä tehdä jotain... Onneksi sydämen rytmi näkyi palautuneen pian normaaliksi ja emäntäni ei tarvinnut lähteä johtamaan elvytystilannetta tai saattamaan potilasta sairaalaan. Työpaikalla kuitenkin meni hieman pidempään, kuin hän oli suunnitellut.
Kotiinsa tultuaan SielutaR-emäntä pakkasi nopsaan kassiinsa loput matkalle tarvittavat tavarat, paitsi se tärkein oli hukassa - lompakko! Sitä etsittiin ja etsittiin ympäri isoa vuokraomakotitaloa, että pitääkin olla niin iso asunto minne kaikki voi kadota! Kännykkä on helppo paikantaa siihen toisella puhelimella soittamalla, mutta koitapa soittaa rahapussillesi...
Lopulta hän teki ratkaisun lähteä matkaan täysin rahattomana, tai no, onhan autossa aina muutama kolikko parkkimaksujen varalle ja isännältä onneksi sai jotain lainaan. Automatkalla emäntä päätti sitten kuollettaa visansa ja masterinsa, ihan varmuuden vuoksi, vaikka tiesikin niiden erittäin todennäköisesti kotoa löytyvän. Isäntä löysikin myöhemmin mustan lompakon mustien housujen alta mustalta eteisen penkiltä, värisokealle varmaan ihan arkipäivää, mutta emännälle kiireen keskellä ei.
Välietapilta Jyväskylästä SielutaR nappasi kyytiin veljenpoikani, hänen velipuolensa sekä heidän emäntänsä. 2 naista ja 2 mäyrisurosta suuntasivat Tamperetta kohti noin tunnin myöhässä aikataulusta. Navigaattorikin sekoili hieman loppumatkasta, mutta lopulta herrasväki saapui kun saapuikin kasvattajani luo minua katsomaan ja sukukokoustamaan.
Se oli kyllä hännänheilutusten, haukunnan ja tassujen töminän ilotulitusta kun 5 kääpiömäyräkoiraa kohtasivat toisensa :D Huomio meni meidän koirien touhujen seuraamiseen. Jossain välissä ihmiset ehtivät myös teet juoda munkkien kera ja osa meistä koirista myös pissiä lattialle. 0:)
Lopulta uskaltauduin haistelemaan uutta omistajaani ja hänen syliinsäkin ja olihan se toki alusta pitäen ollut ilmiselvää että paluumatkalla on kyydissä mukana kahden koiran sijasta kolme... Paperit saatiin tehtyä, mukaan ruokaa, puruluita sekä talutin ja remmi, koira maksettiin helposti verkkopankin välityksellä ja olin samantien SieluttaRen ikioma koira!
Kotimatkalle lähdettyä takapenkille piti ahtaa 3 pientä koiraa ja yksi pieni nainen, hyvin me mahduttiin, mutta emäntäni silti huomioi meitä liikaa ja kun hän päätti käynnistää auton tapahtui taas jotain toooosi noloa. Yleensähän SielutaR parkkeeraa autonsa niin, että aina on käsijarru ja pakki päällä ja sitten kun auton käynnistää on jalat kytkimellä ja jarrulla. Jostain käsittämättömästä syystä mikään näistä ei ollut kotiinlähtövaiheessa kohdallaan vaan SielutaR vain väänsi avaimesta ja auto lähti syöksymään uhkaavasti kohti aivan edessä ollutta kasvattajani maasturia :D Jarrun etsimiseen meni aivan liian kauan aikaa (nyt puhutaan kuitenkin sekunneista, tai mieluumminkin niiden sadas- tai kymmenesosista jolloin pitäisi osata toimia).
Lopulta kuului vain kolinaa/pamaus/jotain sen tapaista ja emäntäni ehti jo ajatella romuttaneensa kasvattajani auton. Onneksi jarru taisi kuitenkin löytyä suht ajoissa ja onneksi tuossa edessä olleessa maasturissa oli vetokoukku, joka ei ilmeisesti ottanut mitään damagea, SieluttaRen New Beetlen rekisterikilpi sai pienen lommon koristamaan itseään, mutta ei mitään sen pahempaa. Huokaus! SielutaR jo luuli saavansa selkäänsä kasvattajaltani ja vaatimusta purkaa kauppa tms :DDD
Auto ja sen omistaja olivat varmasti molemmat tulipunaisia kun lähdimme matkaan, loppumatka sujuikin sitten paremmin kuin hyvin. Emäntien pissatauko pidettiin Jämsän shellillä ja tässä kuva meistä parkkipaikalla autossa:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)